Seikkailu jatkuu...

Seikkailu taalla jatkuu ja alamme kotiutua hyvin. Olemme tavanneet paljon uusia ihmisia ja kaikki ovat tosi mukavia. Senegalilaisten rento elamanrytmi on tarttunut meihinkin nopeasti. :) Tanaan Babacaarin sisko valmisti meille tosi herkullista perinteista ruokaa. Nam! Eilen illalla kavimme katsomassa rantaa, kun ilma oli kuuma. Harmi kylla, rannassa ei paistanutkaan ,vaan aurinko oli ehtinyt menna pilveen... Eilisen hauskin kokemus oli matka paikallisen bussiin kyydissa takaisin kulttuurikeskukselle. Ensimmaisen auton moottori keitti, joten ensin vaihdoimme autoa. Kun vihdoin paasimme matkaan, bussi oli tietysti aivan taynna vakea ja apukuskin ovi aukesi vauhdissa kesken matkanteon vahan valia.Tunnelma oli kuin Linnanmaella, kun apukuski kaytti mita erikoisempia ohitusreitteja liikenneruuhkassa. Tama kyyti oli todellinen kulttuurielamys! :) Seikkailutunnelma jatkui illalla, kun sahkokatkos yllatti kesken iltapalan. Onneksi loytyi taskulamppuja ja paasimme viela suihkuunkin. Tanaan aloimme tutkia kirjastoaineistoa ja aloitimme ranskalaisista naistenlehdista. Jouduimme miettimaan kulttuurierojen kannalta, millaisia lehtia voimme laittaa esille kirjastoon, silla osa jutuista oli liian seksistisia tms. Tapasimme tulevan kirjastonhoitajan Suleymanin, joka oli sita mielta, etta lehdet voi kuitenkin laittaa esiin. Karsimme kuitenkin pahimmat joukosta pois.Tanaan pidamme illalla palaveria ja alamme miettia, mista saamme tarvittavat rakennusmateriaalit tulevaa kirjastoa varten. Innokkaita avustajia ainakin riittaa kirjaston hyllyjen rakennuspuuhiin. Jaoimme lahion naapuruston lapsille tarroja ja hyppynaruja, jotka olivat mieluisia. Sana meidan saapumisestamme on levinnyt korttelissa, silla lapset kertoivat kadulla, kuinka me tubabit(wolofin kielella valkoihoiset) ostimme laheisesta puodista 3 kiloa patonkia. :) Oikeasti patonkeja oli kyllakin 3 kappaletta. Eikka on saanut paikallisita lempinimen Eicon tai Aicon jonkun paikallisen kuuluisuuden mukaan.