Eilisiltana viimeisetkin meistä sanoivat hyvästit Senegalille, Grand Yoffille, Santiaballe ja Sunu Kër -keskukselle. Haikeina jätimme taaksemme paikallisen elämäntavan ja ihmiset, joista oli ehtinyt tulla meille kolmessa viikossa läheisiä. Meidät paimennettiin lentokentälle vesirituaalien ja lukuisten halausten saattelemana. Jäämme kaikki kaipaamaan senegalilaisia ihmisiä, Senegalin ilmastoa ja ruokaa. Kaipaamme myös joka-aamuista patonkiateriaamme, puolen tunnin teenvalmistusseremonioita, hiekkaa sängyssä, wolofin kieltä, aurinkoa, paikallisia värikkäitä busseja, rantaa, vuohien määkymistä, baye fall-laulua, päiväunia ja paljon muuta...
Viimeisellä viikolla sairastumiset koettelivat voimiamme: kaikki sortuivat flunssaan. Hakkaava yskä piti luultavasti ajoittain kaikkia valveilla. Lähtöä edeltävänä päivänä Keijo ja Jaana onnistuivat vielä sairastumaan vatsatautiin, mutta toipuivat onneksi ajoissa lähtökuntoon. Sairaanakin sai huomata, miten vieraanvaraisia senegalilaiset ihmiset todella ovat.
Lapset ovat olleet innokkaita tutustumaan kirjastoon. Keskiviikkona keskuksessa kävi kolmisenkymmentä lasta. Ainon ja Monican lastenvahtitaidot joutuivat koville, kun muut olivat liian sairaita osallistumaan.
Lähtöpäivänä eli torstaina osa meistä tapasi vielä kulttuuriministeriön Sahite Sarr Sambin eli "kirjojen herran". Hän oli hyvin kiinnostunut projektistamme, lupasi tulla käymään kirjastossa ja hankkia sinne materiaalia.
Jätämme nyt vetovastuun kirjastosta paikallisille ihmisille. He päättävät, miten kirjastoa jatkossa kehitetään ja miten sen toimintaa ylläpidetään. Turku-Dakar -projekti jatkuu vuoteen 2008, joten kenties tapaamme vielä santiabalaisia näissä merkeissä!
Kiitos kaikille hengessä mukana olleille!
perjantaina, huhtikuuta 28, 2006
sunnuntaina, huhtikuuta 23, 2006
Odottelua
Senegalilaiset eivat ole turhan tarkkoja ajasta ja valilla tuntuu, etta kaikkeen suhtaudutaan hyvin huolettomasti. Senpa takia taalla ei kai karsitakaan tyouupumuksesta. Woloffin kielessa ei taida edes olla sanaa stressille.
Touhu taalla on valilla pelkkaa odottelua: odotat ruoka-aikaa, joka tuntuu olevan paiva paivalta myohemmin, odotat bussia, jolla ei tunnu olevan lainkaan aikatauluja (jotkin autot lahtevat liikkeelle vasta, kun ne ovat taynna ihmisia ja aina on tilaa viela yhdelle), odotat ihmista, joka sinun piti tavata johonkin tiettyyn kellonaikaan. Taalla tapaamisaikaan voi huoletta lisata ainakin puoli tuntia - senegalilaiset ovat muodikkaasti myohassa. Olemme jo tottuneet siihen, etta paikasta ja ajasta puhuttaessa lahella, kaukana ja pian ovat suhteellisia kasitteita: "lahella" voi olla mita tahansa yhden ja kymmenen kilometrin valilla ja kello yksitoista voi tarkoittaa kello kahta. Kun menemme johonkin "kaymaan" osaamme jo pakata mukaan vetimet pidemmankin reissun varalta, silla Senegalissa ei voi koskaan olla varma..
Olemme odotelleet saapuviksi opettajia paikallisesta koulusta. Heidan piti tulla katsomaan kirjastoa jo perjantaina, mutta eipa ole ketaan nakynyt. Odotteluajan olemme kayttaneet tehokkaasti esittelemalla kirjaston toimintoja lahialueen lapsille, jotka tuntuvat viihtyvan keskuksessa entista paremmin nyt, kun kirjasto on kayttokunnossa. Valilla olo on ollut kuin lapsenvahdilla. Lapset ovat olleet erityisen kiinnostuneita piirtamisesta, palapeleista ja kuvakirjoista. Eilen osa meista vastaanotti taiteellisen nakemyksen itsestaan paperilla. Moni muotokuvista muistutti kovasti malliaan..
Torstai-iltana kokoustimme jalleen kirjaston asioista. Sovimme muun muassa siita, kuka paikallisista rupeaa vetamaan kirjastoa. Lopulta parhaalta tuntui ratkaisu, jossa vetajia on kaksi: herrat Souleymane Diop ja Mamadou "Modu" Mbaye. Samalla keskustelimme aukioloajoista ja muista kaytannon asioista. Meidan roolimme viimeisina taallaolopaivinamme on lahinna hankkia lisaa kirjoja kirjastoon paikallisten toivomusten mukaisesti, opettaa kirjojen merkitsemista ja valmistelua kayttokuntoon seka miettia kirjaston kayttosaantoja yhdessa paikallisten vetajien kanssa.
Olemme myos paasseet vapaa-ajallamme tutustumaan paikalliseen juhlakulttuuriin. Eilen Jaana sai kutsun senegalilaisiin haihin. Eipa sita kuitenkaan olisi tiennyt haissa olleensa, tilaisuus oli enemmankin illanistujaisten kaltainen eika haaparia nakynyt missaan. Jaanalle jai siis suureksi mysteeriksi se, oliko han lopulta haissa vai ei. Toisen kosketuksen juhlintaan saimme perjantai-iltana, kun Monica juhli 25-vuotis syntymapaiviaan. Keskuksen poikien osoittama huomio Monicaa kohtaan oli suorastaan hellyttavaa rituaalinomaisine puheineen ja lauluineen. Lopuksi synttarisankaria tietysti myos tanssitettiin.
Dakar kuittaa.
Touhu taalla on valilla pelkkaa odottelua: odotat ruoka-aikaa, joka tuntuu olevan paiva paivalta myohemmin, odotat bussia, jolla ei tunnu olevan lainkaan aikatauluja (jotkin autot lahtevat liikkeelle vasta, kun ne ovat taynna ihmisia ja aina on tilaa viela yhdelle), odotat ihmista, joka sinun piti tavata johonkin tiettyyn kellonaikaan. Taalla tapaamisaikaan voi huoletta lisata ainakin puoli tuntia - senegalilaiset ovat muodikkaasti myohassa. Olemme jo tottuneet siihen, etta paikasta ja ajasta puhuttaessa lahella, kaukana ja pian ovat suhteellisia kasitteita: "lahella" voi olla mita tahansa yhden ja kymmenen kilometrin valilla ja kello yksitoista voi tarkoittaa kello kahta. Kun menemme johonkin "kaymaan" osaamme jo pakata mukaan vetimet pidemmankin reissun varalta, silla Senegalissa ei voi koskaan olla varma..
Olemme odotelleet saapuviksi opettajia paikallisesta koulusta. Heidan piti tulla katsomaan kirjastoa jo perjantaina, mutta eipa ole ketaan nakynyt. Odotteluajan olemme kayttaneet tehokkaasti esittelemalla kirjaston toimintoja lahialueen lapsille, jotka tuntuvat viihtyvan keskuksessa entista paremmin nyt, kun kirjasto on kayttokunnossa. Valilla olo on ollut kuin lapsenvahdilla. Lapset ovat olleet erityisen kiinnostuneita piirtamisesta, palapeleista ja kuvakirjoista. Eilen osa meista vastaanotti taiteellisen nakemyksen itsestaan paperilla. Moni muotokuvista muistutti kovasti malliaan..
Torstai-iltana kokoustimme jalleen kirjaston asioista. Sovimme muun muassa siita, kuka paikallisista rupeaa vetamaan kirjastoa. Lopulta parhaalta tuntui ratkaisu, jossa vetajia on kaksi: herrat Souleymane Diop ja Mamadou "Modu" Mbaye. Samalla keskustelimme aukioloajoista ja muista kaytannon asioista. Meidan roolimme viimeisina taallaolopaivinamme on lahinna hankkia lisaa kirjoja kirjastoon paikallisten toivomusten mukaisesti, opettaa kirjojen merkitsemista ja valmistelua kayttokuntoon seka miettia kirjaston kayttosaantoja yhdessa paikallisten vetajien kanssa.
Olemme myos paasseet vapaa-ajallamme tutustumaan paikalliseen juhlakulttuuriin. Eilen Jaana sai kutsun senegalilaisiin haihin. Eipa sita kuitenkaan olisi tiennyt haissa olleensa, tilaisuus oli enemmankin illanistujaisten kaltainen eika haaparia nakynyt missaan. Jaanalle jai siis suureksi mysteeriksi se, oliko han lopulta haissa vai ei. Toisen kosketuksen juhlintaan saimme perjantai-iltana, kun Monica juhli 25-vuotis syntymapaiviaan. Keskuksen poikien osoittama huomio Monicaa kohtaan oli suorastaan hellyttavaa rituaalinomaisine puheineen ja lauluineen. Lopuksi synttarisankaria tietysti myos tanssitettiin.
Dakar kuittaa.
torstaina, huhtikuuta 20, 2006
Kulttuuria ja urheilua
Maanantaina ahkeroimme kirjaston parissa koko paivan. Kirjasto on nyt valmis luetteloinnin, muovituksen ja luokituksen osalta. Kirjaston koristelu on viela edessapain: istuintyynyt ovat tekeilla ja ikkunaluukkuja piristetaan uudella maalilla. Tiistaina vierailimme yksityisessa Kër Sodan koulussa, jossa seurasimme kirjainten ja numeroiden opettamista esikoululaisille. Tilat vaikuttivat ahtailta ja lapset istuivat lattialla. Myohemmin samana paivana koulusta tuli opettaja kaymaan keskuksessamme. Han kertoi koulun historiasta ja nykyisyydesta. Koulu aloitti maksullisena aitien neuvontakeskuksena, joka jakoi mm. ravitsemustietoutta. Ranskaan muuttaneet senegelilaiset kustantavat noin 30 oppilaan koulunkaynnin.
Seuraavana paivana olimme tutustumassa julkiseen HLM-kouluun. Siella tilat ovat avarat ja suomalaisten avustuksella piha on saatu erittain viihtyisaksi kukkaistutuksin. Palaverissa, johon osallistuimme, opettajat ilmaisivat kiinnostuksensa yhteistyohon keskuksen kirjaston kanssa. He ovat tulossa joku paiva tutustumaan kirjastoomme. Tanaan Kër Sodan koulusta tulee lapsiryhma vierailulle. Illalla on viela luvassa kokous, jossa pyritaan loytamaan kirjastolle hoitaja.
Keskuksessa on huisketta, kun televisiosta tulee jalkapalloa. Tiistaina ottelua oli seuraamassa vajaa 50 "fania". Sen jalkeen tv:sta tuli senegalilaista vapaapainia, joka sekin sai osakseen innostuneita huutoja. Seuraavana paivana tyttoja ja poikia kokoontui keskukseen tekemaan sandaaleja. Olemme hyodyntaneet paikallisten kasityotaitoa teettamalla ompelijattarilla hameita. Talla viikolla fiilikset ovat olleet haikeita, koska keskiviikkona Eikka lahti ja tanaan Ritva ja Paula lahtevat Suomeen.
Seuraavana paivana olimme tutustumassa julkiseen HLM-kouluun. Siella tilat ovat avarat ja suomalaisten avustuksella piha on saatu erittain viihtyisaksi kukkaistutuksin. Palaverissa, johon osallistuimme, opettajat ilmaisivat kiinnostuksensa yhteistyohon keskuksen kirjaston kanssa. He ovat tulossa joku paiva tutustumaan kirjastoomme. Tanaan Kër Sodan koulusta tulee lapsiryhma vierailulle. Illalla on viela luvassa kokous, jossa pyritaan loytamaan kirjastolle hoitaja.
Keskuksessa on huisketta, kun televisiosta tulee jalkapalloa. Tiistaina ottelua oli seuraamassa vajaa 50 "fania". Sen jalkeen tv:sta tuli senegalilaista vapaapainia, joka sekin sai osakseen innostuneita huutoja. Seuraavana paivana tyttoja ja poikia kokoontui keskukseen tekemaan sandaaleja. Olemme hyodyntaneet paikallisten kasityotaitoa teettamalla ompelijattarilla hameita. Talla viikolla fiilikset ovat olleet haikeita, koska keskiviikkona Eikka lahti ja tanaan Ritva ja Paula lahtevat Suomeen.
maanantaina, huhtikuuta 17, 2006
Matkailua
Torstaina osa meista tutustui Maam Samba-kasityokeskukseen. Keskus sijaitsee maaseudulla lahella Bambeyn kaupunkia, n. 100 km Dakarista itaan. Keskuksen on perustanut senegalilainen marabou (hengellinen johtaja) yhdessa sveitsilaisen vaimonsa kanssa. Siella on 15 kasityopajaa, joissa tehdaan kangas-, punonta-, nahka- ja metallitoita perinteisten mallien mukaan. Keskuksessa pyritaan tyollistamaan ja auttamaan paikallisten kylien nuoria ja aikuisia, lapsia varten on oma koulu. Paikka oli todella rauhallinen keidas keskella maaseutua: naimme muun muassa gambianoravan ja gekkoja.
Perjantaiaamuna lahdimme kaikki kohti Saint Louis'n kaupunkia, joka sijaitsee Senegaljoen suistossa n. 260 km Dakarista pohjoiseen. Ajomatkaan kului viitisen tuntia, ja matka kulki savannimaiseman halki. Naimme hienoja baobab-puita ja paljon vuohia.
Saint Louis on vuonna 1659 perustettu Senegalin ensimmainen paakaupunki, joka menetti paakaupungin asemansa 1904. Joki halkaisee kaupungin kolmeen osaan, joista kaksi on joen keskella olevia saaria. Keskimmaisessa osassa kaupunkia on hienoa vanhaa siirtomaavallan aikaista arkkitehtuuria ja paikka on tulvillaan ransistyneen romanttista tunnelmaa. Mieleen tulivat Kuuba tai New Orleans. Ilmapiiri tuntui Dakarin jalkeen uneliaan rauhalliselta, paitsi Saint Louisin kalatorilla, jossa oli paljon vilinaa ja paatahuumaava haju.
Lauantaina St Louis'sa oli musiikkifestivaali, jossa esiintyi erilaisia tanssi- ja teatteriryhmia vahan sambakarnevaalien tapaan. Saimme hyvat nakoalapaikat katsomon ylimmalta rivilta. Senegalin entinen presidenttikin oli paikalla pitamassa puheen. Paitsi festivaaleilla, kavimme myos Saint Louisin museossa, jossa oli taidetta ja Senegalin historiaa. Milla ja Paula onnistuivat loytamaan jo tutun Maam Samban tuotteita myyvan liikkeen ja tekivat ostoksia. Viivyimme Saint Louis'sa koko viikonlopun ja saavuimme takaisin Dakariin myohaan sunnuntai-iltana. Grand Yoff tuntui jo kodilta, kun palasimme. Home sweet home, oli monien huulilla.
Aino ja Milla
Perjantaiaamuna lahdimme kaikki kohti Saint Louis'n kaupunkia, joka sijaitsee Senegaljoen suistossa n. 260 km Dakarista pohjoiseen. Ajomatkaan kului viitisen tuntia, ja matka kulki savannimaiseman halki. Naimme hienoja baobab-puita ja paljon vuohia.
Saint Louis on vuonna 1659 perustettu Senegalin ensimmainen paakaupunki, joka menetti paakaupungin asemansa 1904. Joki halkaisee kaupungin kolmeen osaan, joista kaksi on joen keskella olevia saaria. Keskimmaisessa osassa kaupunkia on hienoa vanhaa siirtomaavallan aikaista arkkitehtuuria ja paikka on tulvillaan ransistyneen romanttista tunnelmaa. Mieleen tulivat Kuuba tai New Orleans. Ilmapiiri tuntui Dakarin jalkeen uneliaan rauhalliselta, paitsi Saint Louisin kalatorilla, jossa oli paljon vilinaa ja paatahuumaava haju.
Lauantaina St Louis'sa oli musiikkifestivaali, jossa esiintyi erilaisia tanssi- ja teatteriryhmia vahan sambakarnevaalien tapaan. Saimme hyvat nakoalapaikat katsomon ylimmalta rivilta. Senegalin entinen presidenttikin oli paikalla pitamassa puheen. Paitsi festivaaleilla, kavimme myos Saint Louisin museossa, jossa oli taidetta ja Senegalin historiaa. Milla ja Paula onnistuivat loytamaan jo tutun Maam Samban tuotteita myyvan liikkeen ja tekivat ostoksia. Viivyimme Saint Louis'sa koko viikonlopun ja saavuimme takaisin Dakariin myohaan sunnuntai-iltana. Grand Yoff tuntui jo kodilta, kun palasimme. Home sweet home, oli monien huulilla.
Aino ja Milla
torstaina, huhtikuuta 13, 2006
Uuvuttava toimintapaiva
Eilisaamu alkoi suihkun ja keittion vallanneiden toukkien myrkytyksella. Myohemmin seassa satkytteli torakkakin. Hyonteisiin on taalla pitanyt tottua, koska pienia "ystaviamme" on kaikkialla: karpasia hyorii ruuan kimpussa, sammakkoja loikkii sisapihalla ja makuutiloissamme vierailee muurahaisia, torakoita ja gekkoja. Isompia elaimia kuten vuohia, kissoja ja koiria juoksentelee ympariinsa. Hevoskarryja vilistaa liikenteen seassa siina missa autojakin. Kotielainten kohtelu taalla vaihtelee: osa esimerkiksi hevosista ja koirista on hyvin hoidettuja, mutta suurin osa kauhistuttaa lansimaalaista resuisella ulkomuodollaan.
Toukkasuihkusta selviydyttyamme lahdimme tutustumaan Dakarin yliopiston kirjastoon. Kirjaston kokoelma on laaja ja hyvin luokiteltu, mutta kirjat ovat huonokuntoisia ja aika vanhoja. Paasimme tutustumaan myos paikalliseen kirjasto- ja informaatiotieteen laitoksen kirjastoon. Sita koskevat samat huomautukset kuin yliopiston paakirjastoa. Meille esiteltiin lukuisia yliopiston henkilokuntaan kuuluvia ihmisia ja etaopiskeluun kehitettya tietojarjestelmaa. Sokerina pohjalla, menimme katsomaan, milta paikallisessa yo-asuntolassa ja yhdessa sen asuinhuoneista nayttaa.
Yliopistovierailun jalkeen jatkoimme Dakarin keskustaan ostoksille. Suomalaisittain olisimme halunneet rauhassa tutkia myytavia tuotteita ennen ostopaatoksen tekoa. Taalla pelkka myyntikojuun pain vilkaiseminen on merkki varmasta halusta ostaa. Onneksi osa kaupoista on sentaan lansimaalaisia. Kavimme esimerkiksi kirjakaupassa ostamassa tarvikkeita keskuksen kirjastoon.
Illalla keskuksessa jarjestettiin kokous kirjaston tulevasta toiminnasta. Paikalla oli meidan lisaksemme viitisentoista paikallista asukasta. He olivat valmistelleet puheenvuoronsa huolellisesti ja olivat innostuneita kirjastosta. Esille nousseita ideoita olivat kirjaston ja koulujen yhteistyo, kirjaston tunnetuksi tekeminen seka toiminnan maksullisuus. Pienen kuukausimaksun tarkoituksena olisi saada kayttajat paremmin sitoutumaan kirjastoon.
Tanaan olemme jatkaneet kirjojen luokittamista ja paallystamista sisapihan matolla. Aurinko paistaa, on kuuma ja bob marley soi..edelleen.
Toukkasuihkusta selviydyttyamme lahdimme tutustumaan Dakarin yliopiston kirjastoon. Kirjaston kokoelma on laaja ja hyvin luokiteltu, mutta kirjat ovat huonokuntoisia ja aika vanhoja. Paasimme tutustumaan myos paikalliseen kirjasto- ja informaatiotieteen laitoksen kirjastoon. Sita koskevat samat huomautukset kuin yliopiston paakirjastoa. Meille esiteltiin lukuisia yliopiston henkilokuntaan kuuluvia ihmisia ja etaopiskeluun kehitettya tietojarjestelmaa. Sokerina pohjalla, menimme katsomaan, milta paikallisessa yo-asuntolassa ja yhdessa sen asuinhuoneista nayttaa.
Yliopistovierailun jalkeen jatkoimme Dakarin keskustaan ostoksille. Suomalaisittain olisimme halunneet rauhassa tutkia myytavia tuotteita ennen ostopaatoksen tekoa. Taalla pelkka myyntikojuun pain vilkaiseminen on merkki varmasta halusta ostaa. Onneksi osa kaupoista on sentaan lansimaalaisia. Kavimme esimerkiksi kirjakaupassa ostamassa tarvikkeita keskuksen kirjastoon.
Illalla keskuksessa jarjestettiin kokous kirjaston tulevasta toiminnasta. Paikalla oli meidan lisaksemme viitisentoista paikallista asukasta. He olivat valmistelleet puheenvuoronsa huolellisesti ja olivat innostuneita kirjastosta. Esille nousseita ideoita olivat kirjaston ja koulujen yhteistyo, kirjaston tunnetuksi tekeminen seka toiminnan maksullisuus. Pienen kuukausimaksun tarkoituksena olisi saada kayttajat paremmin sitoutumaan kirjastoon.
Tanaan olemme jatkaneet kirjojen luokittamista ja paallystamista sisapihan matolla. Aurinko paistaa, on kuuma ja bob marley soi..edelleen.
tiistaina, huhtikuuta 11, 2006
Omo-kukkoa ja Muhammedin syntymapaivajuhla
Eilen luetteloimme ja muovitimme kirjaston kirjoja aamupaivalla. Kirjaston kirjat paatettiin merkita varikoodeilla aiheen mukaan. Paikalliset ovat innokkaasti osallistuneet kirjaston jarjestamiseen. Opetimme varikoodit ja muovittamista keskuksen pojille. Huomenna on kokous, jossa suunnitellaan ja organisoidaan paikallisten asukkaiden kanssa kirjaston kayttoa.
Eilen juhlittiin profeetta Muhammedin syntymapaivaa. Yleensa taalla syodaan joka aterialla kalaa ja riisia. Juhlan kunniaksi saimme poikkeuksellisesti kuskusia ja "kanaa". Babacarin kukko sai kunnian olla juhlaruokana. Omar teurasti kukon ja Sire nylki sen. Kukko pestiin Omolla puhtauden takaamiseksi. Sita keitettiin monta tuntia ja ruoka oli valmiina illalla kello yhdeksalta, Sarin mielesta liian tulisena. Kasvissyojat saivat kuskusia, rusinoita ja sipulia.
Yhdentoista aikaan lahdimme naapurikadulle Muhammed-juhlaan. Naisilla piti olla huivi ja pitka hame. Me suomalaiset naytimme lahinna paasiaistrulleilta, mutta paikalliset ihmiset olivat hienosti pukeutuneita. Miehilla oli maahan asti ulottuvat kaavut tai haaremihousut. Naiset ja miehet istuivat erikseen. Osallistujien paalle suihkutettiin parfymoitua vetta. Juhlassa tarjottiin kahvia, syotavaa ja appelsiinimehua. Siella soitettiin uskonnollisia lauluja ja luettiin rukouksia. Mikrofoni ja vahvistimet takasivat kuuluvuuden satojen metrien sateella. Nukkumaan lahdimme aamulla puoli kolmen aikaan, mutta juhlat jatkuivat aina aamu viiteen.
Tanaan oli Sarin viimeinen paiva Dakarissa. Surullisina me lahetimme hanet matkaan kohti Suomea. Sarilla on kuitenkin tiedossa lisaa matkailua: laskettelumatka Kolille.
Eilen juhlittiin profeetta Muhammedin syntymapaivaa. Yleensa taalla syodaan joka aterialla kalaa ja riisia. Juhlan kunniaksi saimme poikkeuksellisesti kuskusia ja "kanaa". Babacarin kukko sai kunnian olla juhlaruokana. Omar teurasti kukon ja Sire nylki sen. Kukko pestiin Omolla puhtauden takaamiseksi. Sita keitettiin monta tuntia ja ruoka oli valmiina illalla kello yhdeksalta, Sarin mielesta liian tulisena. Kasvissyojat saivat kuskusia, rusinoita ja sipulia.
Yhdentoista aikaan lahdimme naapurikadulle Muhammed-juhlaan. Naisilla piti olla huivi ja pitka hame. Me suomalaiset naytimme lahinna paasiaistrulleilta, mutta paikalliset ihmiset olivat hienosti pukeutuneita. Miehilla oli maahan asti ulottuvat kaavut tai haaremihousut. Naiset ja miehet istuivat erikseen. Osallistujien paalle suihkutettiin parfymoitua vetta. Juhlassa tarjottiin kahvia, syotavaa ja appelsiinimehua. Siella soitettiin uskonnollisia lauluja ja luettiin rukouksia. Mikrofoni ja vahvistimet takasivat kuuluvuuden satojen metrien sateella. Nukkumaan lahdimme aamulla puoli kolmen aikaan, mutta juhlat jatkuivat aina aamu viiteen.
Tanaan oli Sarin viimeinen paiva Dakarissa. Surullisina me lahetimme hanet matkaan kohti Suomea. Sarilla on kuitenkin tiedossa lisaa matkailua: laskettelumatka Kolille.
sunnuntaina, huhtikuuta 09, 2006
Palaneen toubab-nahan karya
Kirjaston hyllyt ovat nyt valmiit ja pystytettyna keskuksen kirjastohuoneeseen. Kun kirjatkin ovat jo hyllyssa, paikka alkaa nayttaa jo aivan kirjastolta. Tarkoituksena on viela koristella ja maalata huonetta seka hankkia sinne tuoleja tai lattiatyynyja seka poyta eli tehda huoneesta mukava ja viihtyisa lukupaikka.
On ollut mukava huomata, etta paikalliset ovat ottaneet kirjaston omakseen jo nyt. Toissailtana veimme kirjakassit alakertaan tarkoituksenamme alkaa jarjestaa ja hyllyttaa kirjoja. Emme oikeastaan ehtineet tehda mitaan, kun paikalliset nuoret miehet jo tutkivat kirjoja ja alkoivat laittaa niita hyllyihin reggaen soidessa rennosti taustalla. Naky oli jollakin tapaa hyvin sympaattinen. Kirjat eivat tietenkaan ole aakkosissa, mutta lieko silla niin valia tassa vaiheessa - ne ovat niin kuin he niiden haluavat olevan ja se on tassa tarkeinta.
Lisaksi olemme saaneet havaita, etta paikallisten ajatukset kirjaston toiminnasta ovat hyvin samansuuntaisia kuin meilla itsellamme. Koko ajanhan on ollut mielessa, etta kirjasto tulisi taalla olemaan muutakin kuin pelkka kirjamakasiini, sen tulisi olla paikka, jossa viihdytaan ja tavataan muita ihmisia. Paikka, joka jarjestaa erilaisia tapahtumia kuten vaikkapa teatteria ja lukutapahtumia.
Olemme alkaneet jo oppia paikallisille tavoille. Iltaruoka syodaan suht myohaan ja nukkumaan mennaan aina vasta puolenyon maissa. Aamulla taas ei ole mitaan kiiretta nousta ylos, vaikka rukouskutsut ja kukon kiekuminen meidat viela herattavatkin kuuden maissa. Vasymysta ei silti ehdi tuntea, koska paivat ovat olleet niin taynna rentoa aktiviteettia.
Eilen olimme Ngorin saarella koko paivan. Nalkaa ei tarvinnut nahda, silla meilla oli oma kokki mukana. Pysyttelimme kookospalmujen varjossa, mika oli jarkevaa palaneen nahkamme kannalta. Katsoimme auringonlaskun, jonka jalkeen odottelimme pimeassa venetta meita hakemaan lepakkojen lennellessa ymparillamme. Vesimatka muodostuikin hyvin jannittavaksi tapotaydessa suomalaista kirkkovenetta muistuttavassa moottoripaatissa. Itseasiassa vene horppasikin vetta ja osa meista kastui mukavasti.
Tanaan on tiedossa kirjaston jarjestamista, hevoskilpailuja seka paikallisen katufutismatsin katselemista.
On ollut mukava huomata, etta paikalliset ovat ottaneet kirjaston omakseen jo nyt. Toissailtana veimme kirjakassit alakertaan tarkoituksenamme alkaa jarjestaa ja hyllyttaa kirjoja. Emme oikeastaan ehtineet tehda mitaan, kun paikalliset nuoret miehet jo tutkivat kirjoja ja alkoivat laittaa niita hyllyihin reggaen soidessa rennosti taustalla. Naky oli jollakin tapaa hyvin sympaattinen. Kirjat eivat tietenkaan ole aakkosissa, mutta lieko silla niin valia tassa vaiheessa - ne ovat niin kuin he niiden haluavat olevan ja se on tassa tarkeinta.
Lisaksi olemme saaneet havaita, etta paikallisten ajatukset kirjaston toiminnasta ovat hyvin samansuuntaisia kuin meilla itsellamme. Koko ajanhan on ollut mielessa, etta kirjasto tulisi taalla olemaan muutakin kuin pelkka kirjamakasiini, sen tulisi olla paikka, jossa viihdytaan ja tavataan muita ihmisia. Paikka, joka jarjestaa erilaisia tapahtumia kuten vaikkapa teatteria ja lukutapahtumia.
Olemme alkaneet jo oppia paikallisille tavoille. Iltaruoka syodaan suht myohaan ja nukkumaan mennaan aina vasta puolenyon maissa. Aamulla taas ei ole mitaan kiiretta nousta ylos, vaikka rukouskutsut ja kukon kiekuminen meidat viela herattavatkin kuuden maissa. Vasymysta ei silti ehdi tuntea, koska paivat ovat olleet niin taynna rentoa aktiviteettia.
Eilen olimme Ngorin saarella koko paivan. Nalkaa ei tarvinnut nahda, silla meilla oli oma kokki mukana. Pysyttelimme kookospalmujen varjossa, mika oli jarkevaa palaneen nahkamme kannalta. Katsoimme auringonlaskun, jonka jalkeen odottelimme pimeassa venetta meita hakemaan lepakkojen lennellessa ymparillamme. Vesimatka muodostuikin hyvin jannittavaksi tapotaydessa suomalaista kirkkovenetta muistuttavassa moottoripaatissa. Itseasiassa vene horppasikin vetta ja osa meista kastui mukavasti.
Tanaan on tiedossa kirjaston jarjestamista, hevoskilpailuja seka paikallisen katufutismatsin katselemista.
torstaina, huhtikuuta 06, 2006
Kouluvierailulla
Loput matkalaiset saapuivat eilen illalla ja paasivat hyvin perille. Ainoa ongelma oli se, etta Ritvalta katosi yksi laukku kentalla ja siella olivat tietysti kaikki tuliaiset! Ritva ja Minna ovat tanaan selvitelleet laukkuasiaa koko paivan ja ovat edelleen lentokentalla, joten emme tieda onko laukku saapunut Dakariin vai ei...
Me muut lahdimme tanaan paikallisen opettajan Majuron mukana koululle jarjestamaan koulukirjastoa. Luulimme, etta koulu on lahella, mutta siita tulikin koko paivan reissu! Matkustimme bussilla pitkan matkan toiselle puolelle Dakaria. Vierailimme koululuokissa ja koulun 9-12 vuotiaat oppilaat olivat todella kohteliaita ja mukavia. Me suomalaiset tartuimme koulukirjaston kanssa heti toimeen oikein urakalla. Kirjasto oli paassyt hieman rajahtamaan, silla talla hetkella koulu ei ole loytanyt kirjastonhoitajaa eivatka lapset talla hetkella kayta kirjastoa. Koululla oli todella hyva kokoelma tieto- ja kaunokirjallisuutta, jonka jarjestimme luokittain. Lopulta paikasta saatiin jopa ihan kirjaston nakoinen ja toivommekin, etta lapset alkavat taas kayda lainaamassa kirjoja. Opettajat koululla kiittelivat meita vuolaasti ja kiitokseksi Majuro tarjosi meille lounaan. Kavimme siis vierailulla hanen perheensa luona. Matka toiselle puolelle Dakaria oli muutenkin mielenkiintoinen, koska eilen saapuneet saivat samalla hieman ihmettelyn aihetta ja pienen kiertoajelun kaupungissa.
Tanaan oli siispa oikein mukava paiva. Huomenna menemme tutustumaan Goreen saareen, jolla on synkka historia. Kyseiselta saarelta lastattiin aikoinaan orjia laivaan kohti Amerikkaa.
Me muut lahdimme tanaan paikallisen opettajan Majuron mukana koululle jarjestamaan koulukirjastoa. Luulimme, etta koulu on lahella, mutta siita tulikin koko paivan reissu! Matkustimme bussilla pitkan matkan toiselle puolelle Dakaria. Vierailimme koululuokissa ja koulun 9-12 vuotiaat oppilaat olivat todella kohteliaita ja mukavia. Me suomalaiset tartuimme koulukirjaston kanssa heti toimeen oikein urakalla. Kirjasto oli paassyt hieman rajahtamaan, silla talla hetkella koulu ei ole loytanyt kirjastonhoitajaa eivatka lapset talla hetkella kayta kirjastoa. Koululla oli todella hyva kokoelma tieto- ja kaunokirjallisuutta, jonka jarjestimme luokittain. Lopulta paikasta saatiin jopa ihan kirjaston nakoinen ja toivommekin, etta lapset alkavat taas kayda lainaamassa kirjoja. Opettajat koululla kiittelivat meita vuolaasti ja kiitokseksi Majuro tarjosi meille lounaan. Kavimme siis vierailulla hanen perheensa luona. Matka toiselle puolelle Dakaria oli muutenkin mielenkiintoinen, koska eilen saapuneet saivat samalla hieman ihmettelyn aihetta ja pienen kiertoajelun kaupungissa.
Tanaan oli siispa oikein mukava paiva. Huomenna menemme tutustumaan Goreen saareen, jolla on synkka historia. Kyseiselta saarelta lastattiin aikoinaan orjia laivaan kohti Amerikkaa.
keskiviikkona, huhtikuuta 05, 2006
Rahanvaihtoseikkailu...
Tanaan on Sarilta ja Paulalta mennyt puoli paivaa matkasekkeja vaihtaessa. Ensin menimme paikalliseen pankkiin, jossa kerroimme vartijalle haluavamme vaihtaa sekkeja ja rahaa. Ok, numerolappu kateen ja odottamaan. Odotimme tunnin-puolitoista, pankki ehti sulkea jo ovensakin eika vartija paastanyt uusia asiakkaita sisaan. Ja me vain odotimme. Olimme lopulta melkein viimeiset asiakkaat pankissa, kun vihdoin paasimme palvelutiskille. "Ei, taalla ei vaihdeta matkasekkeja eika rahaa. Teidan pitaa menna lentokentalla olevaan pankkiin."
Ei siina sitten mitaan. "Simon" lahti oppaaksi ja menimme pikkubussilla lentokentalle vain huomataksemme, etta sekin pankki oli kiinni. Siina vaiheessa alkoi meita suomalaisia jo hieman harmittamaan. Takaisin Santhiaban pankille ja nostamaan siella olevasta automaatista rahaa. Onneksi Sarilla oli pankkikortti mukana =).
Tallaista on tama senegalilainen elamanmeno: mitaan ei voi tietaa varmasti , kaikkea voi tapahtua ja asiat tapahtuu, kun tapahtuu. Itsekin olemme jo alkaneet afrikkalaistua: pikkuasioista ei jaksa enaa stressata ja toteamme vain tyynesti "Huomenna sitten". Diina Baax.¤
Iltapaivalla Eikka muutti Soleymanin luokse ja siivosimme asuntomme perusteellisesti, silla tanaan saapuvat loput matkalaiset. Ritva, HKeijo, Aino, Milla, Jaana ja Monica saapuvat iltakoneella, ja olemme laittaneet patjoja ja mokiittoverkkoja valmiiksi heita varten. Olemmekin odottaneet heita jo kovasti...
Myos hyllyjen rakentamista on tanaan taas jatkettu.
¤ Kylla se siita.
Ei siina sitten mitaan. "Simon" lahti oppaaksi ja menimme pikkubussilla lentokentalle vain huomataksemme, etta sekin pankki oli kiinni. Siina vaiheessa alkoi meita suomalaisia jo hieman harmittamaan. Takaisin Santhiaban pankille ja nostamaan siella olevasta automaatista rahaa. Onneksi Sarilla oli pankkikortti mukana =).
Tallaista on tama senegalilainen elamanmeno: mitaan ei voi tietaa varmasti , kaikkea voi tapahtua ja asiat tapahtuu, kun tapahtuu. Itsekin olemme jo alkaneet afrikkalaistua: pikkuasioista ei jaksa enaa stressata ja toteamme vain tyynesti "Huomenna sitten". Diina Baax.¤
Iltapaivalla Eikka muutti Soleymanin luokse ja siivosimme asuntomme perusteellisesti, silla tanaan saapuvat loput matkalaiset. Ritva, HKeijo, Aino, Milla, Jaana ja Monica saapuvat iltakoneella, ja olemme laittaneet patjoja ja mokiittoverkkoja valmiiksi heita varten. Olemmekin odottaneet heita jo kovasti...
Myos hyllyjen rakentamista on tanaan taas jatkettu.
¤ Kylla se siita.
tiistaina, huhtikuuta 04, 2006
Hyvaa itsenaisyyspaivaa, Senegal!
Eilinen paiva kului mukavasti kauniilla Ngorin saarella, jonne meidat oli kutsunut Riitta Liedeksen aviomies Am. Bussimatkan ja ikuisuudelta tuntuneen talsimisen jalkeen meidat kuljetettiin moottoriveneella saarelle. Vene oli aariaan myoten taynna ihmisia... matkustajarajoituksista ei siis tietoakaan =). Onneksi kaikilla oli sentaan pelastusliivit paalla. Itse Ngoren vanha kalaastajakyla on erittain kaunis, kivitaloja ja kukkia ja puita paljon.
Tanaan on, itsenaisyyspaivasta huolimatta, hyllyjen rakentaminen aloitettu oikein urakalla ja hyvalla tuurilla ne ovat valmiit huomenna tai torstaina. Miesvoimia hommaan tarvitaan, koska seka saha etta hoyla ovat kasikayttoisia, vasaroinnista nyt puhumattakaan.
Paikallinen opettaja kavi myos pyytamassa meita auttamaan oman pienen koulukirjastonsa organisoinnissa ja lupauduimme menemaan sinne torstaina aamupaivalla. Jos oikein ymmarsimme, kirjoja on melkein pari tuhatta, mika on paljon senegalilaisten mittapuun mukaan. No, sen nakee sitten torstaina.
Itysenaisyyspaiva ei oikeastaan ole nakynyt katukuvassa mitenkaan, ainakaan taalla Grand Yoffissa. Vain pankki piti ovensa suljettuina, juuri kun olisimme halunneet vaihtaa matkashekkeja. Huomenna yritamma uudelleen paremmalla onnella =).
Itsenaisyyspaivaa on tullut juhlimaan sen sijaan kunnianarvoisa vieras: Libyan presidentti Muammar Gaddafi. Lentokentalle vievat tiet olivat eilen taynna julisteita, joissa toivotettin hanet tervetulleeksi ja paljon ihmisia odotti lentokentan lahella hanen saapumistaan. Paikalla oli tietysti myos poliiseja konekivaareineen. Tanaan on juhlan kunniaksi myos armeijan helikoptereita kaarrellut taivaalla.
Tanaan on, itsenaisyyspaivasta huolimatta, hyllyjen rakentaminen aloitettu oikein urakalla ja hyvalla tuurilla ne ovat valmiit huomenna tai torstaina. Miesvoimia hommaan tarvitaan, koska seka saha etta hoyla ovat kasikayttoisia, vasaroinnista nyt puhumattakaan.
Paikallinen opettaja kavi myos pyytamassa meita auttamaan oman pienen koulukirjastonsa organisoinnissa ja lupauduimme menemaan sinne torstaina aamupaivalla. Jos oikein ymmarsimme, kirjoja on melkein pari tuhatta, mika on paljon senegalilaisten mittapuun mukaan. No, sen nakee sitten torstaina.
Itysenaisyyspaiva ei oikeastaan ole nakynyt katukuvassa mitenkaan, ainakaan taalla Grand Yoffissa. Vain pankki piti ovensa suljettuina, juuri kun olisimme halunneet vaihtaa matkashekkeja. Huomenna yritamma uudelleen paremmalla onnella =).
Itsenaisyyspaivaa on tullut juhlimaan sen sijaan kunnianarvoisa vieras: Libyan presidentti Muammar Gaddafi. Lentokentalle vievat tiet olivat eilen taynna julisteita, joissa toivotettin hanet tervetulleeksi ja paljon ihmisia odotti lentokentan lahella hanen saapumistaan. Paikalla oli tietysti myos poliiseja konekivaareineen. Tanaan on juhlan kunniaksi myos armeijan helikoptereita kaarrellut taivaalla.
sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2006
Helletta ja otokoita...
Viikonloppu on mennyt erittain rauhallisissa merkeissa... johtuen tasta mielettomasta kuumuudesta, joka on vienyt mehut pois vahan kaikilta. Jotain on saatu sentaan aikaiseksikin: puuseppa kavi mittailemassa tulevan kirjastohuoneen seinia hyllyja varten. Huomenna han aloittaa rakennustyot. Kirjoja olemme myos muovittaneet jonkin verran ja tata taitoa on opetettu myos naapurin Nabu-tytolle. Nabu opiskeli myos hieman englantia Eikan avustuksella =).
Suomesta tuodut muistipelikortit on myos otettu kayttoon. Pelia ovat pelanneet Sari ja Paula Nabun ja M'gin kanssa seka naapuruston lapset. Eikka on ystavystynyt paikallisten nuorten miesten kanssa ja kielimuurista huolimatta he katselevat sujuvasti jalkapalloa ja kayvat kahvilla. Jalkapallo onkin taalla erittain suosittua, lapset pelaavat sita seka kadulla etta rannalla.
Olemme tutustuneet myos paikalliseen elaimistoon. Sarin pelastytti yollisella vessareissulla viemarista kompinyt sammakko ja myohemmin yolla saimme seuraa otokasta, joka jotenkin oli onnistunut loytamaan tiensa moskiittoverkon sisapuolelle. Yritimme purkin avulla haataa sita, mutta se katosi jonnekin. Vielakaan emme tieda, missa se on (ehka patjan alla jossakin). Myos Eikkaa on onnistunut puraiseman joku otokka, silla kasivarressa on pari isoa, punaista paukamaa.
Otokkaterveisin,
Sari, Paula ja Eikka
Suomesta tuodut muistipelikortit on myos otettu kayttoon. Pelia ovat pelanneet Sari ja Paula Nabun ja M'gin kanssa seka naapuruston lapset. Eikka on ystavystynyt paikallisten nuorten miesten kanssa ja kielimuurista huolimatta he katselevat sujuvasti jalkapalloa ja kayvat kahvilla. Jalkapallo onkin taalla erittain suosittua, lapset pelaavat sita seka kadulla etta rannalla.
Olemme tutustuneet myos paikalliseen elaimistoon. Sarin pelastytti yollisella vessareissulla viemarista kompinyt sammakko ja myohemmin yolla saimme seuraa otokasta, joka jotenkin oli onnistunut loytamaan tiensa moskiittoverkon sisapuolelle. Yritimme purkin avulla haataa sita, mutta se katosi jonnekin. Vielakaan emme tieda, missa se on (ehka patjan alla jossakin). Myos Eikkaa on onnistunut puraiseman joku otokka, silla kasivarressa on pari isoa, punaista paukamaa.
Otokkaterveisin,
Sari, Paula ja Eikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)