Matkailua

Torstaina osa meista tutustui Maam Samba-kasityokeskukseen. Keskus sijaitsee maaseudulla lahella Bambeyn kaupunkia, n. 100 km Dakarista itaan. Keskuksen on perustanut senegalilainen marabou (hengellinen johtaja) yhdessa sveitsilaisen vaimonsa kanssa. Siella on 15 kasityopajaa, joissa tehdaan kangas-, punonta-, nahka- ja metallitoita perinteisten mallien mukaan. Keskuksessa pyritaan tyollistamaan ja auttamaan paikallisten kylien nuoria ja aikuisia, lapsia varten on oma koulu. Paikka oli todella rauhallinen keidas keskella maaseutua: naimme muun muassa gambianoravan ja gekkoja.

Perjantaiaamuna lahdimme kaikki kohti Saint Louis'n kaupunkia, joka sijaitsee Senegaljoen suistossa n. 260 km Dakarista pohjoiseen. Ajomatkaan kului viitisen tuntia, ja matka kulki savannimaiseman halki. Naimme hienoja baobab-puita ja paljon vuohia.

Saint Louis on vuonna 1659 perustettu Senegalin ensimmainen paakaupunki, joka menetti paakaupungin asemansa 1904. Joki halkaisee kaupungin kolmeen osaan, joista kaksi on joen keskella olevia saaria. Keskimmaisessa osassa kaupunkia on hienoa vanhaa siirtomaavallan aikaista arkkitehtuuria ja paikka on tulvillaan ransistyneen romanttista tunnelmaa. Mieleen tulivat Kuuba tai New Orleans. Ilmapiiri tuntui Dakarin jalkeen uneliaan rauhalliselta, paitsi Saint Louisin kalatorilla, jossa oli paljon vilinaa ja paatahuumaava haju.

Lauantaina St Louis'sa oli musiikkifestivaali, jossa esiintyi erilaisia tanssi- ja teatteriryhmia vahan sambakarnevaalien tapaan. Saimme hyvat nakoalapaikat katsomon ylimmalta rivilta. Senegalin entinen presidenttikin oli paikalla pitamassa puheen. Paitsi festivaaleilla, kavimme myos Saint Louisin museossa, jossa oli taidetta ja Senegalin historiaa. Milla ja Paula onnistuivat loytamaan jo tutun Maam Samban tuotteita myyvan liikkeen ja tekivat ostoksia. Viivyimme Saint Louis'sa koko viikonlopun ja saavuimme takaisin Dakariin myohaan sunnuntai-iltana. Grand Yoff tuntui jo kodilta, kun palasimme. Home sweet home, oli monien huulilla.

Aino ja Milla