Eilisiltana viimeisetkin meistä sanoivat hyvästit Senegalille, Grand Yoffille, Santiaballe ja Sunu Kër -keskukselle. Haikeina jätimme taaksemme paikallisen elämäntavan ja ihmiset, joista oli ehtinyt tulla meille kolmessa viikossa läheisiä. Meidät paimennettiin lentokentälle vesirituaalien ja lukuisten halausten saattelemana. Jäämme kaikki kaipaamaan senegalilaisia ihmisiä, Senegalin ilmastoa ja ruokaa. Kaipaamme myös joka-aamuista patonkiateriaamme, puolen tunnin teenvalmistusseremonioita, hiekkaa sängyssä, wolofin kieltä, aurinkoa, paikallisia värikkäitä busseja, rantaa, vuohien määkymistä, baye fall-laulua, päiväunia ja paljon muuta...
Viimeisellä viikolla sairastumiset koettelivat voimiamme: kaikki sortuivat flunssaan. Hakkaava yskä piti luultavasti ajoittain kaikkia valveilla. Lähtöä edeltävänä päivänä Keijo ja Jaana onnistuivat vielä sairastumaan vatsatautiin, mutta toipuivat onneksi ajoissa lähtökuntoon. Sairaanakin sai huomata, miten vieraanvaraisia senegalilaiset ihmiset todella ovat.
Lapset ovat olleet innokkaita tutustumaan kirjastoon. Keskiviikkona keskuksessa kävi kolmisenkymmentä lasta. Ainon ja Monican lastenvahtitaidot joutuivat koville, kun muut olivat liian sairaita osallistumaan.
Lähtöpäivänä eli torstaina osa meistä tapasi vielä kulttuuriministeriön Sahite Sarr Sambin eli "kirjojen herran". Hän oli hyvin kiinnostunut projektistamme, lupasi tulla käymään kirjastossa ja hankkia sinne materiaalia.
Jätämme nyt vetovastuun kirjastosta paikallisille ihmisille. He päättävät, miten kirjastoa jatkossa kehitetään ja miten sen toimintaa ylläpidetään. Turku-Dakar -projekti jatkuu vuoteen 2008, joten kenties tapaamme vielä santiabalaisia näissä merkeissä!
Kiitos kaikille hengessä mukana olleille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti