Ihanat naiset rannalla

Babacar ilmoitti eilen, että koska olemme kaikki niin väsyneitä kovasta työnteosta, pidetään maanantaina yhteinen vapaapäivä uimisen ja auringonoton merkeissä. Minä ja Hanna tosin otimme jo hieman ennakkoa tänään iltapäivällä ja singahdimme N'gorin hietikoille, jossa Hanna paloi ja minä rusketuin.

Loikoilu oli kuitenkin molemmille mieluisaa, koska olimme koko aamupäivän siivonneet roskia kaduilta yhteisissä siivoustalkoissa. Lapset auttoivat innoissaan sankoin joukoin, vaikka välillä kilpailu kottikärryjentyöntövuoroista ja haravoista äityi tappeluksi asti. Kahdelta korttelinmatkalta jätettä kertyi yli 4 isoa säkillistä ja projekti sai välitöntä kiitosta.

Toissailtana keskuksessa vietetty naisten ilta sen sijaan ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, koska kirjasten askarteluun tarvittavat välineet olivat lukkojen takana kirjastossa, ja kaikki kirjaston avainten potentiaaliset haltijat poissa keskuksesta. Korvikkeeksi tarjosimme teetä, keksejä ja sympatiaa, ja suunnittelimme pienen kaupan perustamista naisten valmistamien tavaroiden myymiseen.

Ennen naisten saapumista keskus täyttyi iloisista tyttölapsista, jotka ottivat meidät päättäväisesti mukaan piiri- ja taputusleikkeihinsä. Siinä taas tubabia vietiin kuin pässiä narusta, ja kelpo tovin kestäneen pyörityksen jälkeen totesimmekin vain jotta huh, huh huh huh.

Kiirettä pitää =)

Edellisiltana Maria siis sai uuden nimen hienoin seremonioin. Ei meille vaan viime vuonna järjestetty mitään seremonioita, vaikka nimet saatiinkin =). Minut tunnetaan täällä nimellä Coumba Faye ja Coumba tarkoittaa suurta naista. Ei siis kooltaan suurta vaan pikemminkin henkisesti suurta ja arvokasta ;). Tässä kuva Marian kastajaisista, jonka toimitti Ndiaga:


Eilen vietettiin Minna Maijan, Ritvan, Sadun ja Lauran läksiäisiä. Ritva ja Minna Maija palaavat koti-Suomeen, mutta Satu ja Laura siirtyvät samaiseen luksushotelliin, jossa siis tulee suihkusta kuumaa vettä. (Tämä kommentti sen vuoksi, että tämä sairastellut kirjastontäti sai nauttia rouvien vieraanvaraisuudesta ja pääsi lainaamaan ko. suihkua. Arvatkaapa, oliko ihanaa =D)

Mutta siis, vietimme senegalilaisen railakkaat jäähyväisjuhlat. Nautimme ihanaa viher-peruna-kananmunasalaattia patonkien kera, popcorneja, sokeroituja munkkeja, tietysti senegalilaisen musiikin säestyksellä. Hussein liittyi kekkereihin rumpujensa kera ja siitä vasta ilo irtosikin =). Ali ja Sire rummuttivat puulaatikoita ja välillä vuoro siirtyi Doudoulle ja Ndiagalle. Rummut ja puulaatikot piti lämmittää ennen soittamista, joten eipä muuta kuin pihalle pieni nuotio pystyyn ja soittimet siihen viereen lämpiämään. Paikallisilla oli taas hauskaa, kun suomalaistytöt tanssivat =). Iloksemme juhlaan saapui myös korttelin naisia rupattelemaan ja nauttimaan herkkuja. Yleensä kaikki juhlat ja tapahtumat keskuksessa tuppaavat jäämään miestenilloiksi, joten oli mukavaa, että kerrankin naiset olivat lähteneet mukaan.

Soleymane ja Babacar ovat olleet todella ahkeria luetteloijia ja tällä hetkellä Librarythingiin on laitettu jo yli 300 teosta. Kun kaikki on saatu vietyä sinne, voimmekin alkaa miettiä lisää asiasanoja. Tänään olemme myös suunnitelleet kirjaston hyllyjen maalausta ja uutta hyllyjärjestystä. Kirjastoa on myös siivottu ja tavarat laitettu omille paikoilleen.

Huomenna menen Soleymanin kanssa toiseen, yleiseen kouluun sopimaan kirjastokyselyjeni toteuttamisesta siellä. Ker Sodan koulussa olenkin jo ollut ja saanut sekä lasten että opettajien vastaukset. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon vastaukset eroavat eri kouluissa. Maanantai ja perjantai ovat ainoat mahdolliset päivät tehdä kysely yleisessä koulussa, sillä kyseisen koulun opettajat ovat loput kolme päivää viikosta lakossa, ovat olleet jo viime syyskuusta saakka. Eikä loppua tälle lakolle näy =(

Tänään on taas naistenilta ja tarkoitus olisi askarrella pieniä kirjasia. Toivottavasti naisia saapuu paikalle useita, ainakin viime viikolla kaikki paikalla olleet osoittivat suurta kiinnostusta naisteniltaa ja askarreltujen tavaroiden myyntiä kohtaan =)

Keskukselle tuotiin hevoskyydillä puutavaraa. Kuvassa kuskina toimii keskuksen johtaja Babacar, kyydissä Sire ja Doudou.

Kirjastoasiasta kasteeseen - Maangi tudd Ndeye Sokhna

LibraryThing-sivusto on aika mahtava juttu, etenkin Sunu Kerin kaltaisille kirjastoille. Se tarjoaa ilmaisen alustan kirjojen luetteloimiseen ja samalla yhdistää kirjojen ystäviä uusien lukukokemuksien äärelle. Valmiiksi luetteloituja kirjoja voi etsiä Amazon-verkkokaupasta sekä eri kirjastojen luetteloista, myös pääkaupunkiseudun Metropolitan-kirjastoista Suomessa. Omien kirjojensa tietoja voi vapaasti muokata ja niille voi antaa sisältöä kuvaavia asiasanoja eli tageja, joiden perusteella voi etsiä teoksia itseä kiinnostavista aiheista.

Opetimme Soleymanelle ja Babacarille LibraryThingin käytön ja yhden päivän aikana luetteloitiin heti melkein sata kirjaa. Samalla otimme korjaukseen käytössä pahiten kuluneita opuksia. Books are for use, kuten Ranganathan tähän sanoisi. Yhdessä päivässä ei maailmaa muuteta, joten siinäpä eilisen saavutukset oikeastaan olivatkin.

Sairastupalaisuus on levinnyt nyt myös Ritvan ja Minnan luksushotellisviittiin, joten palaveria pitääksemme matkustimme sinne. Rapidolla ajeleminen on hauskaa ja vauhdikasta, vaikka taksikuskit tulkitsevatkin pysäkillä seisomisemme kutsuhuudoksi juuri heille. Voi sitä torventoitotuksen ja toiveikkaiden katseiden määrää, sillä emmehän me ”rikkaat” tubabit normaalisti sorru julkisiin kulkuvälineisiin.

Ihonväristä huolimatta tunnen itseni aina lähes afrikkalaiseksi kantaessani pääni päällä kymmenen litran vesitonkkaa Shellin myymälästä majapaikallemme. Kraanavettäkin voisi teoriassa juoda, mutta toistaiseksi olemme nössöilleet asian suhteen, ja desinfioineet suurimman osan vihanneksistakin. Afrikkalaistumiseni tosin siirtyi tänään aivan uudelle asteelle, kun pojat antoivat minulle rauhaa ja terveyttä tuovan juhlallisen kasteriitin mukana uuden, senegalilaisen nimen Ndeye Sokhna, karkeasti wolofista suomennettuna siis Äiti Nainen. Jëre-jëf eli kiitoksia vaan kovasti.

Kuvia Santhiabasta

Tuolien maalaustalkoot keskuksen pihalla.
Maria opettelee muovittamaan kirjoja - ja hyvinhän se sujuu =)

Sunu Kerin lukujärjestys näyttää tältä :

Maria ja Paula kahvikioskilla, jossa Maria nautti elämänsä ensimmäisen Café Touban.

Sairastupalaisia, diskoteekkejä ja painiotteluita

Tämä on oikea sairastupa, kaikki ovat enemmän tai vähemmän sairaita, jotkut jo paranemaan päin. Minulla on nuhaa ja kuumetta, joten koko viikonloppu on mennyt lepäillessä. Onneksi on kunnon lääkkeet mukana, niin eiköhän tässä kohta olla elävien kirjoissa =)

Tytöt lähtivät perjantai-illalla Minnan ja Ritvan vieraiksi ja tutustuivat samalla paikalliseen diskoteekkiin. Meno oli kuulemma kuin ruotsinlaivan diskossa 80-luvulla. Kiitän onneani, etten lähtenyt mukaan. En ehkä olisi jaksanut sitä melusaasteen määrää flunssaisena. Tytöt kotiutuivat joskus kolmen paikkeilla yöllä väsyneinä, mutta ehjinä. Maria kertoo varmasti heidän seikkailustaan lisää =).

Eilen saimme nauttia paikallisesta painista, kun pojat olivat järjestäneet oikein virallisen, isomman luokan painiottelun. Painijoita tuli siis muualtakin kuin omasta kylästä. Ottelun järjestelyt sujuivat mainiosti, vaikka sekä pojat että yleisö näyttivät säätävän koko ajan jotakin. Meidät suomalaisetkin toivotettiin tervetulleiksi oikein nimeltä =).

Musiikki alkoi pauhata jo kuuden aikaan illalla, vaikka itse ottelut alkoivat vasta yhdentoista paikkeilla rumpujen ja laulun säestyksellä. Melu oli niin kova, että me toubabit laitoimme korvasuojat korviin =). Kilpailijat verryttelivät juoksemalla, hyppimällä ja afrikkalaista tanssia esittämällä hiekkakadulla, joka siis toimi myös painipaikkana. Erät ovat yleensä lyhyitä, tosin tasaväkisessä kamppailussa voidaan vahvuutta mitata pidempään. Paikallisessa painissa ei painita maassa vaan pikemminkin pystyasennossa ylävartaloa ja reisilihaksia käyttäen pyritään saamaan vastustaja maahan.

Tänään Maria, Soleyman, Satu ja Hanna ovat maalanneet kirjaston tuoleja iloisen vaaleanpunaisiksi ja -sinisiksi. Itse olen ottanut tämän päivän levon kannalta, mutta huomenna olisi tarkoitus käydä toisessa alueen kouluista sekä neuvoa Soleymania ja Babacaria Librarythingin käytössä. Kaikki kirjakaupasta ostetut lastenkirjat on jo muovitettu ja luetteloitu, joten pääsemme laittamaan niitäkin Librarythingiin. Lisäksi kirjaston seiniä pitäisi vähän siistiä ihan pyyhkimällä ja ehkä niille voisi näyttää vähän maalisutiakin =)

Yhdessä tekemisen riemua

Poikki ovat olleet vuoroin niin sähkö, netti kuin kaasukin, mutta ei haittaa, mikään ei haittaa. Aurinkoiset aamut alkavat leppoisasti kulman takaa ostetulla tuoreella patongilla, ja hiljalleen keskus herää eloon poikien saapuessa rakennuspuuhiin ja naapuruston lasten hyöriessä pihalla.

Matka terveysministeriöön jäi väliin aikataulujen hieman petettyä, mutta ajoimme kuitenkin rapidolla eli pienellä iloisenvärisellä bussilla Dakarin yliopistolle. Ritva, Minna ja Soleyman kävivät neuvotteluja informaatiotutkimuksen laitoksen johtajan kanssa mahdollisesta kirjastoalan yhteistyöstä opiskelija- ja opettajavaihdon puitteissa. Yritin kovasti seurata keskustelua, mutta kolmen kuukauden alkeiskurssin jälkeen ei ranskan kieli vielä täysin aukene. Palaverin jälkeen piipahdimme kirjakaupassa ja ostimme kirjastoon läjäpäin uusia, afrikkalaisia lastenkirjoja.

Tänään onkin siis ollut vuorossa kirjastotätien mielipuuhaa, eli kirjojen muovittamista. Toisin kuin ehkä yleisesti luullaan, meillä kirjastotätikoulussa ei sellaista opeteta, vaan taito karttuu vasta käytännön haasteiden kautta. Keskuksen pojat seurasivat näpertelyämme ensin turvallisen välimatkan päästä, mutta innostuivat sitten itsekin kokeilemaan. Ja hienojahan niistä tuli.

Residenssissä majailevien sosiologian opiskelijoiden Hannan ja Johannan toimesta järjestettiin eilen naisten ilta. Paikalle saapui kymmenkunta naapuruston naista, ja ohjelmassa oli Uunon pelaamista, kynsien lakkausta, fatajien syöntiä ja tietysti tanssia. Paikallisten mielestä hauskinta oli aina se, kun me tubabit yritimme esitellä tanssitaitojamme ja he saivat nauraa.

Iltasella istuskelimme vielä kadulla katselemassa jokaviikkoista uskonnollista tapahtumaa nimeltä Bai Fall, jossa miehet laulavat itsensä hurmioon piirissä käyden. Suuri on Allah.

Bonjour =)

Terveisiä Santhiabasta. Täällä on ollut ongelmia keskuksen internet-yhteydessä, joten olemme olleet nettipimennnossa muutaman päivän.

Lento meni mukavasti, tosin Charles de Gaullen kentällä oli luultavasti joku eksynyt laukku, joten tie lähtöterminaaliimme oli suljettu konekiväärivartijan voimin. Ystävällisen Wärtsilän ranskalaisinsinöörin avulla löysimme reitin parkkihallin kautta oikeaan terminaaliin. Suuri kiitos hänelle =). Meillä kummallakin oli myös matkalaukku hajonnut jo Suomessa, mutta hyvin tulivat kaikki laukut perille ja mitään ei ollut kadonnut.

Perillä Dakarin lentokentällä keskuksen pojat olivat meitä vastassa. Voi sitä jälleennäkemisen riemua =). Tosin olin ainakin itse niin väsynyt, että en kovin paljon jaksanut kertoilla kuulumisia ranskaksi. Mutta tärkeimmät kuulumiset tuli tietysti vaihdettua.

Nämä muutamat päivät ovat menneet taas totutellessa. Tosin itsellä on sellainen hassu olo, että ihan kuin ei olisi välillä poissa ollutkaan. Ja jo muutaman päivän jälkeen tuntuu, että olisi ollut täällä jo vaikka kuinka kauan. Päivät menevät niin nopeasti, kun on paljon puuhasteltavaa ja uusia asioita sisäistettävänä. Myös Maria tuntuu sopeutuneen aivan mahtavasti =)

Eilen kirjasto oli auki kaksi tuntia ja olin aivan ihmeissäni, kuinka paljon lapsia saapui paikalle. Jokainen palautti yhden kirjan ja lainasi yhden. Lisäksi heillä kaikilla on oma kirjastokortti, johon saa myös oman valokuvansa. Lapset ovat kortistaan todella ylpeitä ja myös innolla kertovat lukemistaan kirjoista. Myös palapelit ja muut pelit ovat kovassa käytössä. Illalla kirjastossa oli vielä aikuisten lukutaitoluokka, joten tila on todellakin ahkerassa käytössä.

Tänään lähdemme Ritvan ja Minna Maijan kanssa vierailulle terveysministeriöön ja Dakarin yliopistoon. Eilen kävimme Keur Sodan koulussa Suomessa käyneen opettaja Albert Ndongin vieraina ja sain jo sovittua, että opinnäytekyselyni toteutetaan tässä koulussa jo perjantaina. Olen todella iloinen, kun asiat tuntuvat sujuvan niin helposti ja joutuisasti. Yleensä täällä saa odotella ja odotella =D.

Aloitamme pikkuhiljaa työt kirjaston parissa. Kunhan netti taas toimii, pääsemme myös esittelemään Librarythingia ja sen käyttöä Soleymanille ja muille kiinnostuneille. Siihen asti Leegi leeg =D.