Poikki ovat olleet vuoroin niin sähkö, netti kuin kaasukin, mutta ei haittaa, mikään ei haittaa. Aurinkoiset aamut alkavat leppoisasti kulman takaa ostetulla tuoreella patongilla, ja hiljalleen keskus herää eloon poikien saapuessa rakennuspuuhiin ja naapuruston lasten hyöriessä pihalla.
Matka terveysministeriöön jäi väliin aikataulujen hieman petettyä, mutta ajoimme kuitenkin rapidolla eli pienellä iloisenvärisellä bussilla Dakarin yliopistolle. Ritva, Minna ja Soleyman kävivät neuvotteluja informaatiotutkimuksen laitoksen johtajan kanssa mahdollisesta kirjastoalan yhteistyöstä opiskelija- ja opettajavaihdon puitteissa. Yritin kovasti seurata keskustelua, mutta kolmen kuukauden alkeiskurssin jälkeen ei ranskan kieli vielä täysin aukene. Palaverin jälkeen piipahdimme kirjakaupassa ja ostimme kirjastoon läjäpäin uusia, afrikkalaisia lastenkirjoja.
Tänään onkin siis ollut vuorossa kirjastotätien mielipuuhaa, eli kirjojen muovittamista. Toisin kuin ehkä yleisesti luullaan, meillä kirjastotätikoulussa ei sellaista opeteta, vaan taito karttuu vasta käytännön haasteiden kautta. Keskuksen pojat seurasivat näpertelyämme ensin turvallisen välimatkan päästä, mutta innostuivat sitten itsekin kokeilemaan. Ja hienojahan niistä tuli.
Residenssissä majailevien sosiologian opiskelijoiden Hannan ja Johannan toimesta järjestettiin eilen naisten ilta. Paikalle saapui kymmenkunta naapuruston naista, ja ohjelmassa oli Uunon pelaamista, kynsien lakkausta, fatajien syöntiä ja tietysti tanssia. Paikallisten mielestä hauskinta oli aina se, kun me tubabit yritimme esitellä tanssitaitojamme ja he saivat nauraa.
Iltasella istuskelimme vielä kadulla katselemassa jokaviikkoista uskonnollista tapahtumaa nimeltä Bai Fall, jossa miehet laulavat itsensä hurmioon piirissä käyden. Suuri on Allah.
Matka terveysministeriöön jäi väliin aikataulujen hieman petettyä, mutta ajoimme kuitenkin rapidolla eli pienellä iloisenvärisellä bussilla Dakarin yliopistolle. Ritva, Minna ja Soleyman kävivät neuvotteluja informaatiotutkimuksen laitoksen johtajan kanssa mahdollisesta kirjastoalan yhteistyöstä opiskelija- ja opettajavaihdon puitteissa. Yritin kovasti seurata keskustelua, mutta kolmen kuukauden alkeiskurssin jälkeen ei ranskan kieli vielä täysin aukene. Palaverin jälkeen piipahdimme kirjakaupassa ja ostimme kirjastoon läjäpäin uusia, afrikkalaisia lastenkirjoja.
Tänään onkin siis ollut vuorossa kirjastotätien mielipuuhaa, eli kirjojen muovittamista. Toisin kuin ehkä yleisesti luullaan, meillä kirjastotätikoulussa ei sellaista opeteta, vaan taito karttuu vasta käytännön haasteiden kautta. Keskuksen pojat seurasivat näpertelyämme ensin turvallisen välimatkan päästä, mutta innostuivat sitten itsekin kokeilemaan. Ja hienojahan niistä tuli.
Residenssissä majailevien sosiologian opiskelijoiden Hannan ja Johannan toimesta järjestettiin eilen naisten ilta. Paikalle saapui kymmenkunta naapuruston naista, ja ohjelmassa oli Uunon pelaamista, kynsien lakkausta, fatajien syöntiä ja tietysti tanssia. Paikallisten mielestä hauskinta oli aina se, kun me tubabit yritimme esitellä tanssitaitojamme ja he saivat nauraa.
Iltasella istuskelimme vielä kadulla katselemassa jokaviikkoista uskonnollista tapahtumaa nimeltä Bai Fall, jossa miehet laulavat itsensä hurmioon piirissä käyden. Suuri on Allah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti