Odottelua

Senegalilaiset eivat ole turhan tarkkoja ajasta ja valilla tuntuu, etta kaikkeen suhtaudutaan hyvin huolettomasti. Senpa takia taalla ei kai karsitakaan tyouupumuksesta. Woloffin kielessa ei taida edes olla sanaa stressille.

Touhu taalla on valilla pelkkaa odottelua: odotat ruoka-aikaa, joka tuntuu olevan paiva paivalta myohemmin, odotat bussia, jolla ei tunnu olevan lainkaan aikatauluja (jotkin autot lahtevat liikkeelle vasta, kun ne ovat taynna ihmisia ja aina on tilaa viela yhdelle), odotat ihmista, joka sinun piti tavata johonkin tiettyyn kellonaikaan. Taalla tapaamisaikaan voi huoletta lisata ainakin puoli tuntia - senegalilaiset ovat muodikkaasti myohassa. Olemme jo tottuneet siihen, etta paikasta ja ajasta puhuttaessa lahella, kaukana ja pian ovat suhteellisia kasitteita: "lahella" voi olla mita tahansa yhden ja kymmenen kilometrin valilla ja kello yksitoista voi tarkoittaa kello kahta. Kun menemme johonkin "kaymaan" osaamme jo pakata mukaan vetimet pidemmankin reissun varalta, silla Senegalissa ei voi koskaan olla varma..

Olemme odotelleet saapuviksi opettajia paikallisesta koulusta. Heidan piti tulla katsomaan kirjastoa jo perjantaina, mutta eipa ole ketaan nakynyt. Odotteluajan olemme kayttaneet tehokkaasti esittelemalla kirjaston toimintoja lahialueen lapsille, jotka tuntuvat viihtyvan keskuksessa entista paremmin nyt, kun kirjasto on kayttokunnossa. Valilla olo on ollut kuin lapsenvahdilla. Lapset ovat olleet erityisen kiinnostuneita piirtamisesta, palapeleista ja kuvakirjoista. Eilen osa meista vastaanotti taiteellisen nakemyksen itsestaan paperilla. Moni muotokuvista muistutti kovasti malliaan..

Torstai-iltana kokoustimme jalleen kirjaston asioista. Sovimme muun muassa siita, kuka paikallisista rupeaa vetamaan kirjastoa. Lopulta parhaalta tuntui ratkaisu, jossa vetajia on kaksi: herrat Souleymane Diop ja Mamadou "Modu" Mbaye. Samalla keskustelimme aukioloajoista ja muista kaytannon asioista. Meidan roolimme viimeisina taallaolopaivinamme on lahinna hankkia lisaa kirjoja kirjastoon paikallisten toivomusten mukaisesti, opettaa kirjojen merkitsemista ja valmistelua kayttokuntoon seka miettia kirjaston kayttosaantoja yhdessa paikallisten vetajien kanssa.

Olemme myos paasseet vapaa-ajallamme tutustumaan paikalliseen juhlakulttuuriin. Eilen Jaana sai kutsun senegalilaisiin haihin. Eipa sita kuitenkaan olisi tiennyt haissa olleensa, tilaisuus oli enemmankin illanistujaisten kaltainen eika haaparia nakynyt missaan. Jaanalle jai siis suureksi mysteeriksi se, oliko han lopulta haissa vai ei. Toisen kosketuksen juhlintaan saimme perjantai-iltana, kun Monica juhli 25-vuotis syntymapaiviaan. Keskuksen poikien osoittama huomio Monicaa kohtaan oli suorastaan hellyttavaa rituaalinomaisine puheineen ja lauluineen. Lopuksi synttarisankaria tietysti myos tanssitettiin.

Dakar kuittaa.