Lauantaina teimme päiväretken Lac Rose -nimiselle vaaleanpunaiselle järvelle. Suurin osa taipaleesta taittui tuttuun tapaan car rapidolla, mutta rannalle saakka päästäksemme tarvitsimme vielä toisen menopelin. Otimme epähuomiossa pimeän taksin ja ajoimme tietysti poliisin ratsiaan. Emme ole varmoja hoidettiinko asia pienellä lahjonnalla vai rehellisillä sakoilla, mutta matka jatkui.
Järven vesi kimalteli kauniisti ja päätimme seilata vastarannalle, josta dyynien yli kiivettyään pääsikin jo meren äärelle. Suolajärven vesi ei nimittäin sympaattisesta väristään huolimatta ollut kovin mukavan tuntuista, vaan kirveli haavoissa ja naarmuissa sietämättömästi. Meren ranta puolestaan oli ihana ja autio, ei kaupustelijoita, ei turisteja, vain valtavat aallot ja hillitön auringonpaiste. Ah!
Kirjaston suhteen on taas menty aimo harppaus eteenpäin ja järjestetty aineisto uudelleen vastamaalattuihin hyllyihin, sekä merkattu romaanit uuden genreluokituksen mukaisesti. Muuttotohinassa LibraryThingiin viedyt ja ei-viedyt kirjat menivät tuhannen sekaisin, joten luettelointi vaatii vähän selvittelyä nyt. Siihen paneudumme ensi viikolla, koska tänään ovat vuorossa Tuomaksen ja Lauran lopulliset läksiäiset Senegalista, ja lähdemme kohtapuoliin siis N'goreen boolia maistelemaan.
Eilisen reissusta kertyi paljon kuvia, kas tässä tubabeja paatissa eli vasemmalta Sire, Paula, Johanna, Teemu, Laura, Satu ja Maria sekä takana aluksen kapteeni ja perämies.
Ensiaskeleet kuumilla kiteillä.
Suolaa, suolaa, ja suolaa.
Dyynien halki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti