Ministeritason vierailu ja ruoanlaittoa

Maanantaina taalla oli aika halina, kun eras entinen ministeri tuli paikallisen naisyhdistyksen kutsumana vierailulle Santhiabaan. Han ei siis ollut keskuksen vieraana, vaikka tervetuloseremoniat pidettiinkin taalla. Jo kello 17 alkoi musiikki pauhata alakerran patiolta ja me finu-finut paatimme paeta paikalta ja kayda vahan ostoksilla torilla. Kaikille eksyi mukaan taas pakka kangasta, jotka sitten kiikutettiinkin heti raatalille. Uudet mekot odottavat meita valmiina torstaina, inschallah.

Ennen seitsemaa palasimme Sunu Keriin, jossa edelleen musiikki raikasi ja ministeria odoteltiin. Pakenimme uudemman kerran siita metelista vihannesostoksille ja sielta palatuamme oli arvoisa vieraskin saapunut jo paikalle. Patiolla oli varmaankin 50 naista kuuntelemassa puheita, seka lisaksi lukematon maara lapsia, joita valilla ajettiin ulos kadulle riehumaan. Tunnelma oli aivan katossa, sita ei oikeastaan pysty edes kuvaamaan =).

Valilla ma oikeasti mietin, etta kuinkahan surkea kuulo nailla ihmisilla taalla on, kun musiikkia pitaa huudattaa aivan taysilla. Voisikin ehdottaa Johannalle ja Hannalle, etta ottaisivat ymparistokasvatustuntiensa aiheeksi myos melusaasteen, silla desibelit ylittyvat kaikissa tapahtumissa moninkertaisesti. Monesti meilla suomalaisilla onkin korvatulpat mukana, kun lahdemme johonkin tapahtumaan, ihan vain oman kuulon suojelemiseksi =)

Tanaan olin Ndiagan perheen luona opettelemassa ceebu-jenin tekoa. Sen tekeminen sinaansa ei ole vaikeaa, mutta aikaa siihen menee aika paljon. Kalan ja riisin lisaksi tarvitaan mausteita (tomaattipyreeta, lihaliemikuutio, chilia, suolaa, paprikaa), erilaisia vihanneksia (peruna, porkkana, maniokki, bataatti, lanttu, sipuli, kaali, hibiscuksen kukkia) ja oljya. Saa nahda, onnistunko kotona Suomessa saamaan aikaiseksi yhta hyvaa ceebu-jenia kuin taalla . Jodenkin ainesten kohdalla pitaa ainakin vahan soveltaa, silla kaikkea tarvittavaa ei ehka saa Suomesta. Hauskinta koko ruoanlaitossa oli, kun taas elekielen avulla neuvottiin, miten tulee tehda. Lisaksi minulle opetettiin kaikkien ruoka-aineiden nimet wolofiksi, mutta enhan mina niita enaa muista =)

Palattuani keskukselle oli kirjasto auki ja lapsia taas ainakin parikymmenta, ellei enemmankin, innostuneina lainaamassa kirjoja. Soleyman hoiti lainaustoimintaa ja hymyili leveasti lapsikatraan keskella, kun kavaisin kirjastossa. Sain ihania kuvia, joita koitan jossain vaiheessa laittaa tannekin.