"Valvovassa maailmassa ilmenee lahinna unen kaltaisena yo suurkaupungissa, missa kukaan ei tunne meita, tai Afrikassa. Siella on myos rajatonta vapautta. Siella sattuu alinomaa suuria tapahtumia lahella, kohtaloita ratkaistaan ymparilla, siella on elamaa ja liiketta joka puolella, eika tuo kaikki kuulu meihin vahaakaan." (Karen Blixen: Eurooppalaisena Afrikassa)
Taman vapauden ja halinan ja elaman keskelta Maria siis saateltiin haikein hyvastein maanantai-iltana lentokentalle ja mina jain viela vajaaksi kolmeksi viikoksi hommiin. Taytyy sanoa, etta viime paivat ovat olleet kerrassaan outoja, kun meita on taalla enaa kolme finu-finua jaljella. Pikkuhiljaa vaki siis vahenee, vaikka uutta vertakin saadaan tilalle toukokuun lopulla.
Maanantai-iltana kavimme kuuntelemassa poikien lauluharkkoja. Laulu oli arabiaksi ja nuotitkin pojilta loytyi, mutta valilla piti kuunnella kappale CD-levylta, jotta se varmasti menee oikein. Pienista virheista huolimatta laulu kuulosti ihan hyvalta =). Johanna sanoi, etta yleensa harkkojen jalkeen on tarjottu Cafe Toubaa. Nyt sita ei saatu, joten me finu finut olimme aivan pettyneita ;)
Paivat ovat olleet kuumia, joten olemme viettaneet aikaa tyoskentelyn vastapainoksi myos rannalla. Babsin mukaan rantakausi on nyt alkanut ja siita pitaa nauttia =). Eilen mina ja Hanna emme lahteneet saarelle Babsin ja Siren kanssa vaan jaimme pariksi tunniksi mantereen puolelle ruskettamaan itseamme. Valitsimme mielestamme oikein hyvan paikan, kunnes yhtakkia huomasimme loikoilevamme keskella jalkapallopelia. Peli naytti kulkevan meista huolimatta, vaikka valilla piti vahan vaistella palloa =)
Tanaan olen ahkeroinut opinnaytteeni parissa, vaikka aamulla oli usko menna, kun huomasin, etta Excel-ohjelma oli jostain syysta havinnyt omalta koneeltani. En siis saanut kyselytutkimukseni taulukoita auki vaan lomakkeet piti kayda uudelleen lapi ja kirjoittaa kaikki paperille. Sain kuitenkin vastausten analysoinninkin alkuun, joten tasta on hyva jatkaa =)
En tieda johtuuko kuumuudesta, mutta jostain syysta nama rakkaat lapsoset ovat olleet viime paivina todella rauhattomia. Meidan oli pakko tehda tiukka paatos ja yksinkertaisesti kieltaa heilta paasy residenssiin, koska emme enaa saaneet hetken rauhaa. Yksi tai kaksi kiltisti kayttaytyvaa lasta viela menettelisi, mutta kun kasissa ja jaloissa roikkuu 10 muksua, jotka myos pitavat omaisuuttamme yhteisena, on raja laitettava jonnekin. Valilla meno on mennyt keskuksessa niin vallattomaksi, etta olemme ajaneet kaikki lapset ulos ja laittaneet ulko-ovenkin lukkoon.
Odottelen edelleen kutsua yliopiston informaatiotutkimuksen laitokselle, mutta ainakaan viela heista ei ole kuulunut mitaan. Toivottavasti en ole lahtenyt taalta ennen kuin kutsu opiskelijatapaamiseen saapuu, silla uskon tuon tapaamisen olevan kaikin puolin antoisa ja avartava kokemus seka minulle etta heille.
Huomenna vietetaan taallakin helluntaita, joten saa nahda, onko paiva jotenkin erilainen. Ainakin Bai Fall-laulua on varmasti luvassa joka torstaiseen tapaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti